Kokemuksia liisukasta
Alkukesästä marketin viherpihalta mukaani tarttui vähän nokkosta muistuttava, huumaavan tuoksuinen, kirjavalehtinen viherkasvi. Olin tunnistavinani tuoksussa häivähdyksen minttua ja pajua. Ostin kasvin nimellä "viherkasvi mix," joten alkuun oli vähän selviteltävä tarkemmin, mitä tuli hankittua.
Näissä asioissa kannattaa aina kääntyä äidin puoleen. Hetken selviteltyämme arvelimme, että kyseessä on jonkinlainen liisukka eli liisankukka. Googlen kuvahaun
tulosten perusteella valkovihreät lehdet voisivat kuulua
kirjavalehtiselle kynttiläliisukalle tai kirjoliisukalle. Facebookin
huonekasvit -ryhmässä puolestaan arveltiin, että kasvi voisi olla
kirjavalehtinen minttuliisukka. Luultavasti kyseessä on kirjoliisukka
(Plectranthus madagascariensis), mutta mene ja tiedä. Lisävihjeet
ovat hyvin tervetulleita.
Liisukka on ollut varsin nopeakasvuinen. Se kasvattaa oksiaan erityisesti sivusuunnassa, vähän samaan tapaan
kuin värinokkoseni aikanaan. Siirsin kasvin ikkunalaudalta
lasitetulle parvekkeelle vesialtaan viereen, jossa se näyttää
nauttivan olostaan erityisen hyvin. Ehkä vesi viilentää sitä mukavasti. Pisimmät oksat pätkin pois rönsyilemästä ja laitoin vesilasiin juurtumaan. Liisukat juurtuvat kuulemaan helposti,
joten jakaminen käy näppärästi.
Pienellä googlettelulla selvisi, että liisukat kuuluvat huulikasveihin, kuten
värinokkonenkin, joka myös isokirjopeippinä tunnetaan. Ilmankos ne muistuttivatkin kasvutavaltaan ja ulkomuodoltaan toisiaan. Liisukkaa käytetään ilmeisesti kesäkukkaistutuksissa täytekasvina, mutta minusta se on itsessään jo aika upean näköinen. Kirjavien lehtien seasta löytyy myös täysin valkoisia lehtiä,
varsinaisia helmiä.
Lyhyehkön liisukkakokemukseni pohjalta uskallan suositella kasvia laiskemmallekin hoitajalle. Se vaatii oikeastaan vain reilusti vettä ja valoisan kasvupaikan. Meillä liisukka kasvaa parvekkeella, johon porottaa iltapäiväaurinko ja lämpötila voi kohota hyvinkin korkeaksi parvekelasien takia. Olen sumutellut liisukkaa ahkerasti, kuten muitakin parvekkeen kasveja, mikä näyttäisi olevan sen mieleen. Kasvupaikaksi sille on riittänyt aika pieni kokoinen ruukku.
—
Few months ago I found this beauty from a regular supermarket. Plant's leafs reminded me a little bit of a nettle's leafs, but otherwise I had no idea which plant I was holding. Later I found it to be some sort of a Plectranthus specie. It has this lovely scent, that's a mix of a mint and a willow – in my opinnion. My husband, for his part, told it resembled more like the smell of vomit. Well. The plant now holds it's place in our bedroom's western windowsill. Me and my mom had a lot of speculation of the specie of the plant. After searching the web around, I think my Plectranthus could be madagascariensis species. That's still a pure guess and all new hints are most welcome.
The plant grows quite fast, especially sideways, so I decided to cut the longest runners down. I put the cuttings on the water, hoping they'll soon grow some roots. Basing on a quick background study, I found that Plectranthus belongs to the Labiataes (in finnish they're called lip flower plants) just like the coleus I jused to have. It surely looks a bit like it too, but for now I fancy my newbie more. It has these gorgeous patterned leafs and I've also found some completely white pearly ones. Anyway, the plant seems really easy to take care of as long as you remmember to water it enough in summertime. It deals well even in a smaller pot. We'll see how the plant survives from the upcoming winter and the lack of light.
0 kommenttia